syyskuu 24, 2017

Food & Art 2017: Olo pop up

Michelin-kokkeja, Mänttä ja mökki – saimme kokea täysin uudenlaisen Olon Food & Art -tapahtumassa.

Tietoa kirjoittajasta

Joona & Riikka

Chef & Copywriter

IG @lehtoofficial @riicadt

Kun luvassa on kymmenen ruokalajin illallinen ikivanhassa mökissä jossain päin Keski-Suomea, ei heletasia pidättele Helsingissä enää mikään.

Olimme saaneet pikaisen kutsun Olon pop up -illalliselle Mänttä-Vilppulaan, Tampereen koillispuolella sijaitsevaan pikkukaupunkiin. Niinpä eräänä hyvin varhaisena lauantaiaamuna pakkasimme auton ja lähdimme liikkeelle – tietämättä mihin olimme tarkalleen menossa ja ennen kaikkea aavistamatta, miten huikea reissu meillä olisikaan edessä.

Onneksi reilun kolmen tunnin ajomatkalla oli hyvin aikaa tehdä kotiläksyt ja ottaa tulevasta selvää. Olimme siis suuntaamassa Food Camp Finlandin järjestämään Food and Art 2017 -tapahtumaan. Se järjestettäisiin jokavuotiseen tapaan Serlachius-museo Göstassa ja teemana olisi taide. Tällä kertaa Chef’s Menusta vastaisivat keittiömestarit, joiden ravintolat sijaitsevat nimenomaan museoiden yhteydessä.

Mutta me emme tulisi syömään Chef’s Menua. Saisimme kokea aivan uudenlaisen Olon, uudenlaisessa ympäristössä. Tarvinneeko edes mainita, että olisimme ajaneet vaikka Utsjoelle asti tämän takia.

Löydettyämme Mänttään kävimme (kirjaimellisesti) heittämässä matkatavaramme hotellihuoneeseen ja riensimme odottamaan kyytiä itse tapahtumapaikalle. Hotellin pihaan kurvasi tyylikkäästi itse Petri Lukkarinen sponsori-Lexuksellaan. Matka Göstalle oli lyhyt ja olimme parissa minuutissa perillä niin ikään tyylikkäästi – myöhässä.

Tapahtumapäivä oli alkanut demoilla, joissa muutamat maailmalta saapuneista keittiömestareista valmistivat vuorollaan annoksen, joka olisi heidän vastuullaan Chef’s Menu -illallisella. Demoista ensimmäinen meni meiltä sivu suun. Mutta onneksi luvassa olisi vielä esitykset ainakin Joris Bijdendijkltä Amsterdamin Rijksmuseumista, Eero Vottoselta sekä tietenkin Pekka Terävältä. Oikeastaan jo pelkkien demojen seuraaminen viiniä maistellen oli niin antoisaa, että reissun olisi voinut tehdä pelkästään tätä varten.

Mainittakoon että yksi tuon Chef’s-illallisen mestareista oli vaatimattomasti kolmen tähden ravintolaa pyörittävä, elävä legenda Michel Bras. Hän ei tosin pitänyt demoa. Se olisi ollut jo psyykeillemmekin aivan liikaa.

Eero Vottosen demo-annos: karitsatartar

Demojen jälkeen ehdimme tutustua Göstan pihapiiriin paremmin. Se on kaunis. On metsää, puroa, saarta, upeita rakennuksia – ja ennen kaikkea taidetta. Sitä on joka puolella; taidetta puutarhassa, taidetta rantakallioilla, taidetta puissa ja jopa vedessä.

Sää ei suosinut ulkotaiteen ihastelua niin pitkään kuin olisimme toivoneet, joten lähdimme opastetulle kierrokselle itse museoon. Esillä oli Serlachius-taidesäätiön kokoelmasta muun muassa Akseli Kallen-Gallelaa ja Albert Edelfeltiä – sekä Suomen ainoa Monet! Lisäksi saimme nähdä ja kokea Riiko Sakkisen Rajat kiinni -näyttelyn sekä Antti Oikarisen Maalauksia-näyttelyn.

Ja vihdoin, monta tuntia kestäneen viininhuuruisen taide-elämyksen jälkeen koitti se hetki, jonka takia olimme tänne matkanneet. Oli aika syödä.

Olon pop up -illallinen alkoi Göstan Kivijärvisalista, jossa nautimme rennoissa tunnelmissa alkupalat ja -juomat. Tämän jälkeen illallisretkueemme marssitettiin pihan poikki varsinaiselle illallispaikalle Autereen tupaan.

Mattias Åhmanin snacksit

Kyllä – tupaan. Kontrasti tämän pop up -paikan ja Ravintola Olon välillä oli valtava. Göstan alueen rakentaminen oli aikoinaan alkanut tästä nyt jo ikivanhasta mökistä. Lautalattiat narisivat ja vanhat tuolit kolisivat kun ihmiset hakeutuivat paikoilleen. Istuimme pöytään, jonka viereisellä seinällä puukaiverrukset esittivät lampaan hoitoon kuuluvia eri työvaiheita sen keritsemisestä aina kuolemaan asti.

Paikka oli upea. Lampaat herättivät hilpeyttä. Illallinen saattoi alkaa kunnolla.

Pöytään saapui mökkihenkeen sopivasti Perrier-Jöuët Grand Brut -shamppanjaa ja sen kanssa kolme ensimmäistä ruokalajia. Nämä syötäisiin sormin. Suosikeiksi nousivat hapatetulla kermalla ja savustetulla lohella täytetty tuulihattumainen suupala sekä tartaletti, jonka kanttarellitäytettä raikasti pikkelöity kaali.

Salaattia ja silliä

Kanttarellia, pikkelöityä kaalia ja Västerbotten-juustoa

Illan neljäs ruokalaji oli kuhaa. Annos kenties näytti herkältä, mutta oli täynnä vahvoja makuja. Kuhamosaiikin päällä oli ohut kerros etikkahyytelöä, joka yllätti. Myös kuhan suomut oli hyödynnetty annoksen rapeaksi elementiksi. Tässä kohtaa oli juomapuolella jo siirrytty Emmer Pale Aleen.

Kuhaa, kurkkua, piparjuurta ja tilliä

Menun puolessa välissä salissa kuului jokunen haltioitunut huokaus, kun pöytiin tuotiin Vesivalon legendaariset emmer-puurot. Juomaksi oli valittu Laurus Côtes du Rhône Villages. Tähän annokseen liittyy harvinaisen paljon muistoja ja tunteita, söimmehän sitä jo ensitreffeillämme vuosia sitten. Yllättäen muutama henkilö pöytäseurueessamme suhtautui mallasta ja poronsydäntä sisältävään puuroon skeptisesti. Ennakkoluulot tietenkin kaatuivat ja annosta kehuttiin lopulta ”puuro-terapiaksi”.

Emmer-mannaa, poron sydäntä ja mallasta

”Yksi kovimmista koskaan”, kuvaili keittiömestari Anssi illan kuudennen annoksen lientä. Osuvasti sanottu. Mutta oli annoksessa muutakin täydellistä, nimittäin mehukasta kuningasrapua ja herneitä, joiden makeus toimi ihanasti täyteläisen ravunlihan kanssa. Viini oli Rocca di Montemassi, Calasole Vermentino. Illan paras annos.

Kauden kasviksia, keltuaista ja aromaattinen kanaliemi

Viimeisen suolaisen annoksen kohdalla oli menun suunnittelussa heittäydytty ihan ranttaliksi. Annosta voisi kuvailla Suomi-tacoksi. Perunaleivän päältä löytyi muun muassa karitsaa ja sipulia. Koko komeus viimeisteltiin smetanalla oman maun mukaan, taiteiltiin jonkinnäköiseksi rullaksi ja syötiin käsin. Hauskaa, sotkuista ja mielettömän maukasta. Juomaksi oli valittu Chianti Classico, Castello d’Albola. Tämä oli sitä erilaista Oloa parhaimmillaan.

Lopuksi saimme vielä nauttia (meidän mittapuullamme) raikkaan marjajälkiruoan spumanten kera. Annoksessa oli happamien marjojen kaverina lämmin ja makea marjakastike sekä samettista maitojäätelöä. Makeaa jäi tekemään juuri sopivasti mieli petit fourseja silmällä pitäen.

Syksyn marjoja ja maitoa

Illallisen jälkeen oli aika valua takaisin paviljonkiin, jossa tarjoiltaisiin konjakkia, juustoja ja pettareita. Nautiskelimme pöytien antimista mukavissa nojatuoleissa ja seurasimme, kuinka kaikki kolmipäiväiseen tapahtumaan osallistuneet keittiömestarit kokkeineen esiteltiin ja saivat ansaitsemansa villit aploodaukset.

Kokit olivat Food Campin kuluessa löytäneet jostain aikaa hupaisan tiputanssin opetteluun, jonka he esittivät lavalla käsiään räpytellen ja takapuoliaan heilutellen musiikin tahtiin. Mikä upean absurdi lopetus käsittämättömän hienolle päivälle – ja selvä merkki siitä, että oli aika lähteä hotellille nukkumaan. Lukkarisen salamannopea Lexus kiidätti meidät Mäntän yöhön.

Kiitokset kuuluvat Ololle ja Timealle kutsusta. Jarille, Katjalle ja kumppaneille illallisesta. Petrille sujuvasta logistiikasta. Ja Artolle puhelimen lataustuesta.

Pop up -illallisen menu

Salaattia ja silliä

Grillattua kurkkua, hapatettua kermaa ja savustettua lohta

Kanttarellia, pikkelöityä kaalia ja Västerbotten-juustoa

Kuhaa, kurkkua, piparjuurta ja tilliä

Emmer-mannaa, poron sydäntä ja mallasta

Kuningasrapua ja merilevää

Kauden kasviksia, keltuainen ja aromaattinen kanaliemi

Hiiligrillattua karitsanpotkaa, sipulia ja perunaleipää

Syksyn marjoja ja maitoa

Suolakaramellia ja kuusikreemi, mustaherukkatoffee